Kirpsakat talviterveiset vapaapäivän lomasta! Meillä on tänään maanantaina Martin Luther King Jr. Day eli vapaata kouluista ja konttoreista. Miesväki lähti reilun tunnin ajomatkan päähän laskettelemaan, mutta itse jäin pitämään kotia pystyyn polvitoipilaan kanssa.
Kun taivas on huikaisevan sininen, aurinko häikäisee silmiä ja pihalla viheriöivät ikivihreät kasvit, ei millään meinaa ymmärtää, että ulkona on napakka pakkanen ja hyytävä tuuli. Tätä on jotenkin aina ihan yhtä vaikea sisäistää. Usein on palattava ovesta sisään ja napattava matkaan lämpimäpi takki, hanskat ja pipo.
Tässä portinpielestä näkyy etupihan kuningasmagnolia, aidalle kiipeilee muratti, vasemmalla puolella viheriö varjoyrtti ja oikealla pikkutalvio.
Voitte varmaan arvata, miten innoissani olen tämän risukasan äärellä! Nuppuja pullisteleva puu on takapihan sihteerikkömagnolia. Syyskuisen myöhäisherännäisen kukinnan aikaan puu paljasti tulevan kukkaloiston olevan aniilinpunainen (syyskuun postaus löytyy tästä linkistä). Maltan tuskin odottaa kevättä!
Istutin joulukuussa sisäänkäynnin yhteyteen ruukkuihin kartiovalkokuusen ja pikkutuijan sekä etupihalla karkulaisina juosseet orjanlaakerit. Multapinnan peitin kuorikatteella, isoilla kävyillä sekä kuningasmagnolian puusta tippuneilla kookkailla siemenkodilla. Etupihalla on myös useampi japaninorjanlaakeri, joka muuten säilyy maljakossakin todella pitkään vihreänä.
Vaikka talvi täällä näyttäytyykin pääasiallisesti kauniina, niin vilukissana odotan jo paikallista kevättä. Onneksi Suomesta tuli matkaan koko talvivaatesetti, niin ei tarvitse viimassa hytistä. Paikallisten pukeutumista sen sijaa ihmettelen monesti, sillä varsinkin nuoret näyttävät kulkevan tosi keveissä vaatteissa (kukkahattutäti täällä terve!).
Kun taivas on huikaisevan sininen, aurinko häikäisee silmiä ja pihalla viheriöivät ikivihreät kasvit, ei millään meinaa ymmärtää, että ulkona on napakka pakkanen ja hyytävä tuuli. Tätä on jotenkin aina ihan yhtä vaikea sisäistää. Usein on palattava ovesta sisään ja napattava matkaan lämpimäpi takki, hanskat ja pipo.
Tässä portinpielestä näkyy etupihan kuningasmagnolia, aidalle kiipeilee muratti, vasemmalla puolella viheriö varjoyrtti ja oikealla pikkutalvio.
Voitte varmaan arvata, miten innoissani olen tämän risukasan äärellä! Nuppuja pullisteleva puu on takapihan sihteerikkömagnolia. Syyskuisen myöhäisherännäisen kukinnan aikaan puu paljasti tulevan kukkaloiston olevan aniilinpunainen (syyskuun postaus löytyy tästä linkistä). Maltan tuskin odottaa kevättä!
Istutin joulukuussa sisäänkäynnin yhteyteen ruukkuihin kartiovalkokuusen ja pikkutuijan sekä etupihalla karkulaisina juosseet orjanlaakerit. Multapinnan peitin kuorikatteella, isoilla kävyillä sekä kuningasmagnolian puusta tippuneilla kookkailla siemenkodilla. Etupihalla on myös useampi japaninorjanlaakeri, joka muuten säilyy maljakossakin todella pitkään vihreänä.
Vaikka talvi täällä näyttäytyykin pääasiallisesti kauniina, niin vilukissana odotan jo paikallista kevättä. Onneksi Suomesta tuli matkaan koko talvivaatesetti, niin ei tarvitse viimassa hytistä. Paikallisten pukeutumista sen sijaa ihmettelen monesti, sillä varsinkin nuoret näyttävät kulkevan tosi keveissä vaatteissa (kukkahattutäti täällä terve!).