Lämmin kiitos teille tsempistä, myötäelämisestä ja ihanista viesteistänne viime viikkojen aikana.
Suhtautukaamme murheeseen
kuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän
tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa.
![]()
![]()
![]()
![]()
Mieheni viikon mittainen loma sattui kreivin aikaan, keskelle pahinta kaaosta. Sain vaipua ajatuksiini ja vain olla, toisen huolehtiessa arjen rullaamisesta.
Tosin lapsiperheessä ei liiaksi pääse synkistelemään. Nauru, kiukku ja vaaratilanteet seuraavat toisiaan päivästä toiseen. Viikon kylki kyljessä oltuamme totesin, että perheemme on aivan pähkähullu. Mutta mieletön voimavara tämä hölmöläisjengi kyllä on!
Toivon, että postaukseni saavat taas pikku hiljaa aitoa iloa ja väriä.
Ääntä ja eloa tässä huushollissa ainakin piisaa! <3
