No niin, nyt vihdoin näitä lupaamiani kasvivastauksia tämän postauksen kyselyihin.
Violetti korkea kukka tässä penkissä on idänkurjenpolvi. Se on nopeakasvuinen ja tekee tuuheita mättäitä. Etualan vaaleampi kukka puolestaan on vaaleanpunainen peittokurjenpolvi. Peittokurjenpolvi leviää todella nopeasti ja kukkii pitkään. Ja niin kuin kurjenpolvet yleensä, sekin on varsin helppohoitoinen.
Helppoutensa, tiheän kasvuston ja nopean leviämisen vuoksi peittokurjenpolvea alkaakin löytyä puutarhastamme jo lähes joka penkistä. Tässä idänkurjenpolvi ja peittokurjenpolvi ovat limekukkaisen jättipoimulehden kavereina. Joukosta pilkistää tulppaanin lehtiä, jotka saavat kukintansa jälkeen kuihtua rauhassa ja lähes huomaamattomasti näiden kukkamättäiden keskellä.
Omenapuun alla on valkoisia ahkeraliisoja, yksivuotisia kesäkukkia. Ne kukkivat pitkään, ovat matalia ja leviävät kesän aikana mukavasti. Omenapuu on pääterassimme läheisyydessä, siksi olen halunnut siihen tuollaisen koko kesän kukkivan "maton". Ahkeraliisat olen ostanut taimina, koska tuo esikasvatusta vaativien kesäkukkien siemenkasvatus ei ole oikein meikäläisen heiniä...
Ja sitten vielä takaisin pääpenkissämme näkyviin muihin kasveihin. Kurjenpolvien ja jättipoimulehtien lisäksi penkissä on mm. varjoliljoja (korkeat vaaleanpunaiset tuossa keskellä, rungollisen pikkusyreenin oikealla puolella). Varjoliljojen vieressä on violettia loistosalviaa (kapeat pystyt kukinnot), niiden takana avautuneena muutama vaaleanpunainen pioni (muistaakseni Sarah Bernhardt). Ja pionien takana sitten pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Aidalla kiipeilee sininen alppikärhö.
Varhain toukokuussa tämä penkki on tietenkin aivan erinäköinen, kun esille puskevat ensin tulppaanit ja muut sipulikukat. Mutta siitä ehkä lisää joku toinen kerta...
Violetti korkea kukka tässä penkissä on idänkurjenpolvi. Se on nopeakasvuinen ja tekee tuuheita mättäitä. Etualan vaaleampi kukka puolestaan on vaaleanpunainen peittokurjenpolvi. Peittokurjenpolvi leviää todella nopeasti ja kukkii pitkään. Ja niin kuin kurjenpolvet yleensä, sekin on varsin helppohoitoinen.
Helppoutensa, tiheän kasvuston ja nopean leviämisen vuoksi peittokurjenpolvea alkaakin löytyä puutarhastamme jo lähes joka penkistä. Tässä idänkurjenpolvi ja peittokurjenpolvi ovat limekukkaisen jättipoimulehden kavereina. Joukosta pilkistää tulppaanin lehtiä, jotka saavat kukintansa jälkeen kuihtua rauhassa ja lähes huomaamattomasti näiden kukkamättäiden keskellä.
Peittokurjenpolvea löytyy myös etupihalta, jossa se vuorottelee kukkapenkin reunassa kuunliljojen kanssa. Taustalla oleva valkoinen pensas on koivuangervoa, kauempana näkyy pienikukkainen ja tiheäkasvuinen seppelvarpu.
Tässä sama "rinne"penkki kauempaa. Penkissä on myös kaksi rautatienomenapuuta.
Lisäksi vaaleanpunaista peittokurjenpolvea pilkistää keittiöpuutarhastamme, kasvihuoneen sivustan kivipenkistä.Omenapuun alla on valkoisia ahkeraliisoja, yksivuotisia kesäkukkia. Ne kukkivat pitkään, ovat matalia ja leviävät kesän aikana mukavasti. Omenapuu on pääterassimme läheisyydessä, siksi olen halunnut siihen tuollaisen koko kesän kukkivan "maton". Ahkeraliisat olen ostanut taimina, koska tuo esikasvatusta vaativien kesäkukkien siemenkasvatus ei ole oikein meikäläisen heiniä...
Ja sitten vielä takaisin pääpenkissämme näkyviin muihin kasveihin. Kurjenpolvien ja jättipoimulehtien lisäksi penkissä on mm. varjoliljoja (korkeat vaaleanpunaiset tuossa keskellä, rungollisen pikkusyreenin oikealla puolella). Varjoliljojen vieressä on violettia loistosalviaa (kapeat pystyt kukinnot), niiden takana avautuneena muutama vaaleanpunainen pioni (muistaakseni Sarah Bernhardt). Ja pionien takana sitten pallohortensiaa ja syyshortensiaa. Aidalla kiipeilee sininen alppikärhö.
Varhain toukokuussa tämä penkki on tietenkin aivan erinäköinen, kun esille puskevat ensin tulppaanit ja muut sipulikukat. Mutta siitä ehkä lisää joku toinen kerta...