Voi sitä autuuden tunnetta, kun kenelläkään ei ole viikonloppuaamuna kiire minnekään. Ja sitä iloa, kun huomaa lastensa viihtyvän kirjojen parissa ihan itsekseen. Vaikka se hetki kestäisi vain yhden kahvikupillisen verran. Ja vaikka se hetki ajoittuisi tuonne lähemmäs kukonlaulua. Ei sitä onnistuneeseen viikonloppuun ihmeitä tarvita, pieniä onnenhippusia vain.
![]()
Ihanaa sunnuntain jatkoa ja alkanutta helmikuuta!
