Intoilin jo edellisessä postauksessa mongolianvaahteran upeaa syysväriä. Aurinkoisella kasvupaikalla tämä näyttävä pensas (tai puu) saa oranssinpunaisen syysasun, joka suorastaan hehkuu maisemassa. Tämä kuva on otettu syyskuun lopussa. Miten siitä tuntuu olevan jo ihan ikuisuus?!
Mongolianvaahtera ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ja sietää tuulistakin ympäristöä. Kasvi on kestävä ja menestyy kasvuvyökkeillä I-VI. Koristeellinen mongolianvaahtera sopii yhtälailla yksittäiskasviksi kuin osaksi aidannetta, kuten tässä meillä.
Värikkäiden lehtien tippuminen kirpaisee joka vuosi eniten juuri mongolianvaahteran kohdalla. Kasvi närkästyy aika herkästi syksyn hallaöistä ja tiputtaa lehdet ensimmäisten joukossa.
Tänä vuonna en malttanut haravoida värikkäitä lehtiä heti pois. Syksyyn kuuluu tietenkin lehdillä leikkiminen, ja mikäs sen mukavampaa kuin jättää viesti ohikulkeville. Tuulet toki tuhosivat taideteoksen nopeasti, mutta ehkä se ehti saada hymyn jonkun kasvoille.
