No ei täällä nyt vielä ihan kevät ole, ulkona kunnon kinokset ja kesähuone muutenkin talven jäljiltä. Mutta pari narsissia ikkunoilla tuo jo kummasti ilmettä ja ihanan keväisen fiiliksen. Sekä kesähuoneeseen että sen emäntään. Pitäisikin ehkä alkaa kulkea narsissi korvan takana!
Kesähuone on muuten kumma paikka. Kun kurkkaan ovesta sisään, pulssi alkaa tasaantua välittömästi. En tiedä mistä se oikein johtuu. Ovatko ne nuo vanhat ruutuikkunat, vaalea lautalattia vai kesähuoneeseen liittyvät monet mukavat muistot?
Vaikka olisi millainen kokovartaloketutus päällä, niin täällä se aina häviää, tai ainakin painuu saman tien jonnekin taka-alalle. Olen nukkunut täällä monet makoisat päikkärit. Lapset ovat viettäneet aikaa ystäviensä kanssa, aikuiset kahvitelleet. Kesähuoneeseen on tehty kesäretkiä, juotu glögiä, istuttu iltaa, pidetty yllätyssynttärit. Täällä olen myös itkenyt lapsilta piilossa, elämän myrskyjen koetellessa. Kesähuone on melkein kuin perheenjäsen, joka ottaa sinut aina vastaan hymy huulilla, lohduttavaa halia tarjoten. Ei täällä vielä tarkene olla kuin aurinkoisella kelillä. Mutta onneksi niitä on kohta luvassa roppakaupalla!
