Avauduin jo eilen tuolla Instagramin puolella, miten olen aivan kurkkuani myöten täynnä talvea, lunta, pakkasta, viimaa, jäätä ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Mutta yhdestä asiasta olen kyllä superinnoissani: päivän pitenemisestä!
On niin mahtava fiilis, kun aamu valkenee lähes samaa tahtia silmien avautumisen myötä. Ja kun illalla lasta treeneihin kuskatessa onkin vielä valoisaa.
Lasitettu terassi odottelee kevätsiivousta, sillä lasien takana on yhä melkoiset lumivallit. Ensimmäiset terassikahvit on kyllä jo joutu. Pieni tila lämpenee aurinkoisella säällä nopeasti.
Nopeaa sään lämpenemistä kyllä toivonkin. Laitoin eilen lisää kukkia esikasvatukseen ja siinä tomaatteja, kukkia, latva-artisokkia ja muita katsellessani mieleen alkoi hiipiä paniikki. Mihin ihmeeseen saan kaikki mahtumaan, kun koulinnan aika koittaa?? Joka vuosi sama paniikki ja joka vuosi vannon, että ensi kerralla sitten maltillisemmin. Nyt puolustauduin sillä, että välissä oli kahden kevään esikasvatustauko. Johan siinä menetti näppituntuman, että mikäs taas olikaan se meidän pihaan sopiva määrä...
Vaikka ulkona näyttäisi miltä, niin kevättä kohti mennään askel askeleelta. Toivon mukaan kohta jo harppoen!